Medeia

Musiikki: Luigi Cherubini (1760–1842): Medeia,
äänitysLontoossa v. 1959. Medeia: Maria Callas

Esiintymispaikka: Mikkelin taidemuseo/
Martti Airion taidekoti

Ohjaajalta:

Saatuani käsiini Maarit Kaimion 1999 toimittaman kirjan Euripides 4 x Medeia alkoi tämä neljän uuden suomennoksen avaama tragedia kiinnostaa. Raimo Mannisen kanssa juttelimme monesti sen ottamisesta Tuikun ohjelmistoon. Antiikin tradition mukaiseen
suureen produktioon eivät Tuikun rahkeet kuitenkaan riittäneet. Hanke jäi lepäämään aina syksyyn 2009.

Meillä on Mikkelissä yksi todella kaunis sisätila, josta usein olen paljon nauttinut: Martti Airion taidekoti. 1912 rakennettu, pommitusten tuhoista uuteen kukoistukseen selviytynyt huoneisto on lasiovineen ja pylväineen sillä tavoin ajaton, että Medeian esittäminen juuri tässä tilassa alkoi tuntua hyvältä ajatukselta. Ja onneksi ajatus poikkitaiteellisesta yhteistyöstä sai myös museon
puolelta myönteisen vastaanoton.

Martti Airion taidekokoelma on oma hieno kokonaisuutensa ja sen sijoittelu on tarkoin mietittyä, ajatonta. Me tuikkulaiset ja Medeia olemme kävijöitä. Niinpä esitys on rakennettu ilman omia lavastuksia. Puvustus on sovitettu aikaan 100 vuotta sitten. Itse näytelmä on pysynyt 2500-vuotisen taipaleensa ajan tuoreena.

Tiesikö Euripides itsekään, miten tarkan kuvauksen hän ihmisen perusolemuksesta teki? Miten paljon se imartelee kykyämme kehittyä – siihen esitys tuonee montakin vastausta.

Santeri Sataman runokirja Argo (2008) kytkee toisiinsa Medeian, Jasonin ja nykyihmisen maailmat. Kirjasta on otettu näytelmään mukaan runot Silmäteräni ja Varjot rantautuvat sekä suomennos Apollonios Rodoslaisen Argonautikasta:

Orfeus lauloi kuinka maa, taivas ja meri
ensin olivat yhteen muotoon kietoutuneet,
kunnes tuhon mullistus ne toisistaan erotti,
kuinka taivaissa tähdille ja auringon ja kuun liikkeille
määrättiin kiinteä rata, miten vuoret kohosivat,
kuinka syntyivät someroissa pauhaavat joet neitoineen,
miten kaikki olennot maata matavat .